Iltasanomien politiikan toimittaja Johannes Kotkavirran juttuja seuraamalla voi päästä jyvälle siitä, kuinka hataralla pohjalla nykymediamme uskottavuus on. Kun itseään politiikantoimittajaksi kutsuva henkilö tekee päivästä toiseen töitä ajaakseen omaa ideologiaansa ja samalla mustamaalaa niitä, jotka eivät hänen ideologiaansa sovi, voidaan kai sanoa, että objektiivisuus kärsii melkoisesti.
Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentistä on tullut Johannes Kotkavirralle pakkomielle.
Se, miten Kotkavirta suhtautuu muihin kuin oman puolueensa (Vihreät) edustajiin tulee melko selväksi seuraamalla hänen Twitter -viestejään.
Miten Ilta-Sanomat edes kehtaa pitää tällaista henkilöä palkkalistoillaan? Toki jokaisella saa ja pitääkin olla oma näkemys asioista. Kuitenkin, jos ihminen näin selkeästi osoittaa vihaavansa tietynlaisia ihmisiä ja tiettyjä puolueita ja suorastaan ivaa heitä, ei hänen pitäisi antaa tehdä työtä politiikantoimittajana. Puolueellisuus on nimittäin hänen jutuissaan taattu.
Klikkauksia tulee ja lehti myy. Tämä strategia on kuitenkin lyhytnäköistä ja karkoittaa lukijat pitkässä juoksussa. Klikkaukset – ainakin omalta kohdaltani tulevat siitä, että haluan varmistua ko. toimittajan foliohatun paikasta ja tiedän missä mennään. Jutun taso kertoo lehden tasosta, sekä kytköksistä USA:n valtamediaan (CNN, Wapo, jne) Ei puhettakaa että ostaisin lehteä – tai mitään muutakaan ko. sylttytehtaan (sanoma) tuotetta. Mainokset olen estänyt adblockilla. Suosittelen myös privacy badgeriä jotta eivät saa kalasteltua tietoa sinusta samalla kun Vihanneksen keksimän otsikon raivostuttamana luet juttua.
Tottahan tämä on. Johanneksen twitteri tälläkin hetkellä täyttynyt Alabaman vaaleista. Tikusta asiaa tekee tämä mies. Jokainen negatiivinen juttu Trumpista on twiitattava. Mutta positiivista se, että kovinkaan moni ei hänen juttujaan twiittaa uudelleen, tai tykkää. Taitaa kuulua tähän “hei me vaikutetaan asioihin!” – haihattelijoihin.